Ensimmäinen sytostaattihoito takana ja olo toistaiseksi vielä melko normaali! Toivottavasti mitään kovin pahoja oloja ei tulekaan, mutta hieman on sellainen olo, että tyyntä myrskyn edellä. Toivon suuresti, että olen väärässä! 

Torstaina suuntasin TAYS:iin aamupäivästä valmiina kaikkeen. Kovasti yritin tiedustella, josko olisin sittenkin saanut alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen yöpyä kotona. Lääkäri oli toista mieltä. PÖH! No, onneksi kerrankin oli huonejärjestelyt onnistuneet erittäin hienosti ja sain yhden hengen huoneeseen päiväksi seuraa kohtalontoverista, joka oli vain hieman minua edellä hoidoissa. Aivan parasta vertaistukea! Kiitos siitä kämppäkaverille! Olit aivan korvaamaton apu minulle! 

Kuten arvata saattaa, pelko, jännitys, ahdistus, turhautuminen, kaikki tunteet purkautuivat aluksi itkun muodossa, mutta kuitenkin onneksi(?) vain hetkellisesti alussa. Minustahan on kehkeytymässä oikein kunnon itkijä! :D Kaipa se on tällaisessa tilanteessa ihan normaalia ja odotettavissa olevaa. Niin kaikki minulle ainakin ovat sanoneet. Ovat myös lohdutelleet, etten ole todellakaan ensimmäinen enkä viimeinen, jolla tunteet purkautuvat itkuna. Luonnollinen reaktiohan se on. 

Alkupäivä meni osastolla vain odotellessa ja myrkyt saatiin tippumaan vasta puoli kolmen aikaan iltapäivällä. Cocktailina minulla siis on ABVD, joka koostuu neljästä eri sytostaatista; doksorubisiinista, bleomysiinista, vinblastinista ja dakarbatsiinista. Yksi kuuri koostuu kahdesta tiputuskerrasta, jolloin aina annetaan näitä kaikkia neljää myrkkyä kahden viikon välein. Tarkoituksena olisi aluksi antaa kaksi kuuria (= 4 tiputuskertaa = 2 kuukautta), jonka jälkeen kuvannetaan PET-CT:llä uudelleen ja katsotaan, miten hoidot ovat lähteneet vaikuttamaan. Kaikkein ihanteellisimmassa tilanteessa kuvat olisivat täysin puhtaat ja nämä kaksi kuuria riittäisi. Loppusilauksena annettaisiin vielä pieni satsi sädehoitoa. Jos kuvissa vielä lymfoomakertymää näkyy, jatketaan hoitoja samoilla myrkyillä vielä kaksi kuuria ja sitten taas kuvataan. Toivotaan, että kaksi kuuria riittäisi, mutta tietenkin varaudutaan henkisesti neljään kuuriin.

Ennen tiputuksen alkua tarjoiltiin pari pitkäkestoista pahoinvoinninestolääkettä, kortisonia ja Panadolia esilääkkeenä. Luonnollisesti kaikki myrkyt aiheuttavat pahoinvointia ja bleomysiini saattaa aiheuttaa kuumereaktion, jota onnekseni ei ilmaantunut. Pahoinvointikin pysyi hyvin hallussa lääkityksen avulla. Ainoa tiputuksen aikainen haittavaikutus oli dakarbatsiinista aiheutuva kipu suonessa. Tuntui kun olisi happoa tungettu suoneen. Onneksi tästäkin epämukavuudesta selvittiin alentamalla tiputusnopeutta lähes puolella. Yhteensä myrkkyjen saanti kesti noin 4,5 tuntia. Loppuilta kuluikin leppoisasti iltahoitajan kanssa jutustellessa sekä ystävien ja perheen kanssa viestitellessä.

Koska olen huono nukkumaan vieraissa paikoissa, jäi myös sairaalassa yöunet erittäin lyhyiksi, vain kolmeen tunnin pätkään. Onneksi oli tabletti mukana matkassa ja rästissä lähes viikon Emmerdale-jaksot. Kotiinkin pääsin yllättäen jo aamupäivällä kera ison nippu reseptejä ja seuraavia hoitoaikoja. Seuraavan kerran myrkkyjä tiputellaan tasan kaksi viikkoa ensimmäisestä kerrasta, eli 9.4. Olettaen tietenkin, että veriarvot ovat normaaleja tipusta edeltävänä päivänä. 

Tänään on jo hieman alkanut lieviä haittavaikutuksia ilmenemään, erityisesti makuaistiin liittyen. Vesi maistuu ihan limalta ja muutkin juomat ihan laimennetuilta. Onko ihanampaa makua kun laiha kahvi ja vedellä jatkettu CocaCola? Yök! Ruokahalu onneksi on pysynyt lähes normaalina. Pientä pahoinvointiakin on ollut havaittavissa. Myös ikenet ovat alkaneet kipeytyä. 

Ihanainen Äiti tuli hoitamaan sairasta tytärtään. Äiti täytti mun jääkaapin, käytiin herkuttelemassa Diner-ruualla ja vähän Ikeassa shoppailu-terapiaa harrastamassa. Kaiken kyllä kruunasi se, että Mamma teki ruokaa pakastimeen ja päätti imuroida! <3 Saa tulla toistekin! :D

Saas nähdä mitä huominen tuo olotilan suhteen tullessaan.