Huomenna tulee viikko ensimmäisistä tiputuksista ja olokin alkaa pikkuhiljaa olla ennallaan. Aikampista vuoristorataa tämä viikko on kyllä ollut. Tiputuspäivähän oli torstai ja perjantaina pääsin osastolta kotiin. Vasta oikeastaan lauantaina illalla alkoi ilmaantua ensimmäisiä oireita. Alkuun nekin olivat ihan siedettäviä, hieman etova olo ja makuaisti oli hieman vinkurallaan. 

Lauantai-iltana sitten alkoi tuntua ikenissä ja muualla suussa. Tuntu, että etuhampaat putoavat suusta. Myös juominen alkoi olla entisestä vaikeampaa. Jano oli koko ajan, mutta vesi maistui kamalalta, mehut olivat liian makeita ja tuoremehut kirvelivät suuta. Sunnuntaina nämäkin oireet vain lisääntyivät ja kipu suussa yltyi myös sylkirauhasiin ja takahampaisiin. Varsinaisesti mitään limakalvorikkoja ei tullut, mutta kipeä oli koko suu. Etova olokaan ei ottanut helpottaakseen. Totesinkin ystävälle, että jos raskauden aikainen pahoinvointi on yhtään samanlaista, vahvistuu minun päätös olla tekemättä yhtään ainutta lasta! :D 

En muista milloin olisin ollut niin väsynyt kuin sunnuntai-tiistai välisenä aikana. Tuntui, ettei jaksa olla hereillä tuntia tai paria pidempiä jaksoja kerrallaan. Siinä jäi sitten kahvittelut ystävän luona sekä kollegan eläkekahvit väliin. Eipä sillä, en olisi kyllä pystynyt kahvia juomaankaan. :D Eiköhän noita kahveja ehdi ystävien kanssa muulloinkin. Tiistaina onneksi sain jonkin pienen piristysruiskeen ja sain raahattua itseni ystävän kanssa kauppaan ja toisesta ystävästä leffaseuraa. Ehkäpä tämä arki alkaa tästä pikkuhiljaa näyttää hieman valoisammalta. Ainakin seuraaviin tiputuksiin saakka.

Jokseenkin yllätyksenä tuli näinkin kova yleiskunnon romahtaminen. Kun jo yhden kerroksen portaiden nouseminen sai puuskuttamaan kunnolla. Myös imusolmuke-alueet, erityisesti ne, missä on syöpäsolukkoa, tulivat todella kipeiksi. Ehkäpä se on vain hyvä merkki siitä, että myrkyt ovat menneet juuri sinne, minne pitikin mennä.

Parina päivänä olen tässä miettinyt, että miten ihmeessä tulen jaksamaan tätä lähinnä fyysistä, mutta myös henkistä myllytystä. Ensin käydään tiputuksilla, jonka jälkeen pari päivää on ihan hyvä olo, kunnes kaikki haittavaikutukset iskevät. Kun oireet helpottavat, alkaakin jo seuraava tiputuskerta olla lähellä. Jos vointi on heikko ja olo vaikeaa viikon verran kahden viikon välein ainakin kaksi kuukautta, ei tässä paljon naurata. Kun hoidot etenevät, haittavaikutusten voimakkuus, määrä ja kesto mitä todennäköisimmin vain lisääntyy. Eihän tässä tietenkään ole muuta vaihtoehtoa kun jaksaa kaikki, mitä eteen kaadetaan, ja niin teenkin, mutta ei tästä kyllä helppoa ole tehty!