Viikko on taas vierähtänyt edellisistä tiputuksista ja olo alkaa pikkuhiljaa olla jo lähes normaali. Itse tiputus meni melko mutkattomasti. Ainoa ongelma oli jälleen viimeinen myrkky eli dakarbatsiini, joka aiheutti kamalaa kirvelyä suonessa vaikka tiputus aloitettiin puolella vauhdilla. Taas siis jouduttiin laskemaan tiputusvauhtia. Myrkkyjen aikana pahoinvointi pysyi hyvin kurissa lääkkeiden avulla ja kuumepiikkiäkään ei ilmaantunut. 

Tällä kerralla olin poli-potilaana, mutta polin kiireen vuoksi minut sijoitettiin osastolle, ja sielläkin päiväsaliin. Olihan se kieltämättä mielenkiintoista viettää klo 11-19 välinen aika päiväsalissa.  Seuraavalla kerralla minut on onneksi sijoitettu polille, joten toivottavasti hoitojen saannissa ei menisi ihan koko päivää! 

Hoitojen jälkeisenä päivänä kävin ystävän kanssa kaupassa. Kun ajelimme takasin ystäväni luo, huomasin silmässäni karvan, joka osoittautui hiukseksi. Siitä se sitten alkoi, se hiusten lähtö. Nyt viikon aikana hiuksia on lähtenyt melko pienestäkin kosketuksesta, ja tukoittain. Onneksi minulla on paksut hiukset ja niitä on määrällisesti paljon, joten kaljuja läikkiä ei ole vielä päähän ilmaantunut. Omaan silmään hiusten harventuminen kyllä pistää heti. Vaikka tiesin, että hiukset tulevat lähtemään jossakin vaiheessa hoitojen aikana, tuli se kuitenkin aikamoisena shokkina ja järkytyksenä. Onni kuitenkin on maailman ihanimmat ystävät ja läheiset, jotka jaksavat olla tukenani tässäkin asiassa. Nyt pitää vaan alkaa keräilemään huiveja ja kesäpipoja. Peruukki onneksi odottaa jo kotona.

Hoitojen jälkeinen viikko on mennyt lähes saman kaavan mukaan kuin edelliselläkin kerralla. Hoidot torstaina, äiti hoitamaan tytärtään lauantaina, pahoinvointi pysyy kurissa lääkkeillä, väsymys iskee sunnuntaina, olo on kuin pahimmassa krapulassa maanantaina ja tiistaina, keskiviikkona pystyy jo palaamaan takaisin "elävien kirjoihin". Tällä hoitokerralla suu pysyi melko hyvänä, kiitos osastolta ruinaamani Caphosol-purskutteluaineen. Nyt todellakin ymmärrän miksi ainetta kovasti painotettiin käytettäväksi lasten syöpäosastolla. Aivan mahtavaa ainetta! 

Tosiaan Äiti tuli taas minua hoitamaan viikonlopuksi. Lauantaina kävimme ravintolassa ruokailemassa ja sunnuntaina elokuvissa. Ihanainen Äiti jälleen kerran siivosi asuntoni ja jopa pesi ikkunatkin sillä välin kun minä vaan nukuin. Onhan se suuri helpotus itselle kun saa kaikkein väsyneimpään aikaan istua valmiiksi katettuun ruokapöytään eikä tiskeistäkään tarvitse huolehtia. Minulla on maailman paras Äiti! <3

Maanantai ja tiistai meni lähes kokonaan nukkuessa. Onneksi olin keskiviikolle sopinut parit kahvittelu-treffit parin kaverin kanssa, niin oli pakko alkaa taas toimimaan. Keskiviikkona sain aamulla kahvi-kaveriksi entisen koulukaverin, jota en ollut nähnyt ainakaan lähemmäs vuoteen, ja iltapäivällä erään työkaverin. Mikä siinä onkin, että yhteydenpito ystäviin katkeaa joskus ihan ilman mitään syytä? Elämäntilanteet ja arki muuttuu, mutta onko se mikään syy olla pitämättä yhteyttä? Syyllistyn itse tähän jostakin kummasta syystä liiankin usein. Pahoitteluni siis tasapuolisesti kaikille ystäville, joihin en ole ollut ahkerasti yhteydessä viimeisen vuode n-parin aikana. Se ei ole ollut tarkoituksellista ja yritän taas parantaa tapani! Olette kaikki minulle erittäin tärkeitä!

Jokin aika sitten tiedustelin ystävältä, josko hän olisi halukas lähteä katsomaan Fast & Furious 7- elokuvaa kanssani. Kauhukseni sain kuulla, että ystäväni ei ollut nähnyt yhtään ainutta sarjan elokuvaa!! Onneksi, jonkin aikaa häntä sätittyäni, hän tajusi tekemänsä virheen ja halusi sivistää itseään. Kuusi F&F-elokuvaa myöhemmin sain ystäväni elokuviin :D Kyllä, tytötkin voi tykätä poikien elokuvista! Nopeita ja kovaäänisiä autoja, lihaksikkaita miehiä, actionia, hurjia stuntteja. Kelpaa! Kävimme siis tänään tuon seitsemännen elokuvan katsomassa ja olihan se ihan katsomisen arvoinen. Aikamoisia miehiä oli tuo elokuva täynnä! Juuri edellisenä päivänä sanoin ystävälleni, että pitää varmaan ottaa Nessu-paketti mukaan elokuviin, olihan se Paul Walkerin viimeinen elokuva. Niin, olisi pitänyt ottaa! Vaikka se ihana tribuutti Walkerille olikin, ei tuollaista toiminta-pläjäystä saa tuolla tavalla päättää! Ei ihmisten kuulu itkeä toimintaelokuvan lopussa! :D Ei vaan, F&F-elokuvat saivat kyllä täysin arvoisensa päätöksen.